Huomaan kuinka tunteeni alkavat taas pikkuhiljaa kadota.
En ole surullinen tai iloinen. En vihainen enkä ahdistunut.
Jäljellä on pelkkää tyhjyyttä.
Kaikki valo on imetty minusta pois. Musta verho on kiedottu ympärilleni. Annan itseni valua taas pohjamutiin. Voisin ehkä itsekin rämpiä sieltä pois, mutta en osaa, enkä ole varma uskallanko tai haluanko.
Pelko on jäänyt tyhjyyden rinnalle.
Miksi juuri minä.
En ole surullinen tai iloinen. En vihainen enkä ahdistunut.
Jäljellä on pelkkää tyhjyyttä.
Kaikki valo on imetty minusta pois. Musta verho on kiedottu ympärilleni. Annan itseni valua taas pohjamutiin. Voisin ehkä itsekin rämpiä sieltä pois, mutta en osaa, enkä ole varma uskallanko tai haluanko.
Pelko on jäänyt tyhjyyden rinnalle.
Miksi juuri minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti