en vielä

Salamat leiskuvat taivaalla ja sade hakkaa ikkunoita

Silitän kauttaaltaan tärisevää kissaani, yritän saada sitä rauhoittumaan

Se asettuu pienelle kerälle kylkeäni vasten

Tunnen kuinka sen sydän hakkaa yhä kovempaa ja kovempaa

Hellästi liu'utan kättäni sen päälaelta koko matkan hännän tyveen asti

Se nukahtaa

En uskalla liikkua, en halua herättää sitä takaisin myrskyävään todellisuuteen

Hiljaa se nostaa tassunsa kämmenelleni ja puristaa sitä, ikään kuin tarkistaakseen etten ole lähdössä pois

Älä pelkää, minä en ole lähdössä

En vielä   

Mua pelottaa ku en oikeesti jaksa enään

Lupasit minulle. Sinä lupasit.
Sanoit, että saatte minut kuntoon. Elämään normaalin ihmisen elämää. Sanoit, että voitte viedä harani pois. 
SINÄ LUPASIT.
Ja minä uskoin. Hölmönä uskoin, ja kuvittelin mielessäni niitä tulevia päivä ilman harhoja.
Onnistuit ainoastaan luomaan lisää harhoja.
Minulla ei ole enää kontrollia elämästäni. Tällä hetkellä ohjakset ovat mielelläni. Jollain pahalla ja ilkeällä. Jollain sairaalla ja inhottavalla. 
Mieleni tekisi huutaa apua.
Kukaan ei ymmärrä.
Olen täysin sairauden vietävänä.
Se retuuttaa minä minkä kerkeää. 
Mikään ei auta.
..sinä lupasit..

se mikä ei tapa

Miksi en voi olla kaunis?

Miksi en voi olla laiha?

Mikseivät hiukseni ole tuuheammat

Miksi ihoni ei ole täydellinen?

 Mieleeni juolahtelee kysymyksiä. Kysymyksiä jotka raastavat mieltäni

Tuntuu, että kaikki romahtaa päälle. Liikaa ahdistusta ja sterssiä.

Kasvoillani on ollut jo pitkään hymymaski. Nyt maski on alkanut näyttää hajoamisen  merkkejä. Se ei kestä enää pitkään.
Tottakai maskia voi yrittää korjata, mutta siitä ei tule enää ehjää.

Siitä tulee hauraampi kuin ennen.

Hymyilen päivästä toiseen, vaikka oikeasti haluaisin vain itkeä.

Jos minulta kysytään miten voin, vastaan "hyvin :)" Todellisuudessa mikään ei ole hyvin.

Huijaan vain itseäni. 

Olen säälittävä!

Olen inhottava!

Olen oksettava!  

eksynyt omaan mieleensä

"He valehtelevat sinulle"

"Me olemme ainoat ystäväsi"

"Et saa kertoa meistä muille, ymmärsitkö läski?"

"Ilman meitä et ole mitään"'

"Älä usko mitä he puhuvat meistä"

"Sinulla ei ole lupa kertoa miten voit"

"Jos näytät tunteesi, olet heikko"

"Et ansaitse syödä"

"Et ota sitä helvetin pilleriä"

"Älä usko heitä, he ovat valehtelijoita"

"kukaan ei välitä sinusta"

"Tapa itsesi huora"

Olen eksynyt omaan mieleeni, enkä löydä pois.

Olen hukassa.

I was quiet, but I was not blind

Paasto, tupakka ja netflix.

Sitä on elämäni nykyään.

Pakko laihtua hinnalla millä hyvänsä.

Haluan olla pienen pieni 39kg keijukainen.

 Paino on vielä aika korkea, mutta olen silti kuukaudessa laihtunut viisi kiloa.

 Päässäni joku huutaa "JUOKSE LÄSKI LAIHDUTA SAATANAN SOTANORSU!"

Syömishäiriö on ottanut kokonaan vallan.

Yksinkertaisesti olen vain liian iso. Aivan liian iso.

miksi tehdä jotain tänään jos sen voi huomennakin jättää tekemättä

En ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään. Ei vain ole ollut jaksamusta kirjoittaa, muutenkin asiat menee astetta huonommin kuin ennen. Takaumia traumaattisista tapahtumista on tullut ihan liian usein. Todellisuuden taju on hieman heikentynyt. Masennus ottaa vallan, enkä jaksa tehdä mitään. En jaksa pitää yhteyttä ystäviin. Onneksi minulla on ihania ystäviä, jotka ymmärtävät. 

 Toivottavasti tekin ymmärrätte, etten ihan joka päivä tänne jaksa kirjoitella.

Ehkä seuraavan kerran näemme videon parissa.

I'll stop when i'm thin

Nyt minä päätin sen. Minä aion laihtua, keinolla millä hyvänsä.

Kun katson peiliin, en pidä siitä mitä näen. En pidä niistä löysistä reisistä jotka hankaavat yhteen. En pidä siitä mahasta joka pullottaa, niin kuin olisin raskaana. 

Hyi, vihaan sitä kaikkea. 

Mutta nyt on muutoksen aika. 

Ääni päässäni huutaa, että olen liian lihava, että laihana elämäni olisi parempaa. 

Haluan olla taas se kevyt keijuakainen, haluan nähdä luita.

Ja tällä kerralla minä onnistun, lupaan sen.

ongelmia editointiohjelman kanssa

Ongelmia editointiohjelman kanssa, joten videota ei vielä tule.

(se tulee kyllä, kunhan saan uuden koneen)

Joten ajattelin nyt kertoa jotain itsestäni ystäväkirjan avulla, toivottavasti kelpaa! 

Nimi: Susanna

Lempinimi: Sussu

Ikä: 17v

Hiustenväri:sininen

Lempiväri: viininpunainen ja ruskea

Lempibändi: KISS & Queen

 Sitten vielä kaksikymmentäviisi faktaa minusta:

1. Olen huulipuna-addikti

2. rakastan kevättä

3.  Pidän Sofi Oksasen kirjoista

4. Olen kissafriikki

5. Olen pessimisti sekä masokisti

6. Omistan medusan, sekä bridgen

7. En koskaan halua lapsia

8. Pelkään vettä

9. Rakastan teetä 

10. Poltan tupakkaa

11. en pidä musiikista

12. Pidän kirjoittamisesta

13. Olen 166cm pitkä

14. Minulla on ollut hammasraudat

15. Omistan ripsienpidennykset

16. En syö punaistalihaa

17. Sairastan skitsofreniaa

18. Minulla on rastat

19. Olen horoskoopiltani härkä

20. Inhoan pieniä lapsia

21. Olen ihan koukussa tumblriin

22. Minulla on erittäin huono itsetunto

23. Käyn yhdeksännettä  luokkaa toiseen kertaan

24. Pidän valokuvauksesta

25. Olen yrittänyt itsemurhaa kahdesti

Vielä lisää kysymyksiä

Otsikko kertoo kaiken

miltä kuulostaa

Kun ketään ei oikein tiedä, että kuka täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee, niin päätin käynnistää projektin. Kysykää mitä haluatte tietää minusta. Teen sitten jossain vaiheessa videon(?)

Kuulostaako hyvältä vai ei, kertokaa minulle.

varjoihin vajonneena

Pimeyteen langenneena
Kylmyyteen kietoutuneena
Etsin vastausta
Tutkailen muistoja
Ei tietoa huomisesta

Varjoihin vajonneena
Historiaan eksyneenä
Väärästä risteyksestä
Kulkenut vahingossa
Ei jälkeä eilisestä

linnun lailla lentäisin

Minulla on niin paha olla, etten pysty enää edes itkemään.

Minulla ei ole ikinä ollut näin paha olo. 

En löydä sanoja kuvaamaan tätä tunnetta.

 Minulla ei ole enää voimia esittää. En vain jaksa enää.

Olen aivan yksin.

Haluan lentää linnun lailla pois kaukaisuuteen. Haluan kuolla enemmän kuin mitään.

En halua apua. En ansaitse sitä. En tarvitse sitä.

Antakaa minun mennä.

matkalla kadotukseen

Jokainen sana jonka päästän ulos suustani, on tarkkaan harkittu valhe.

Ulkoapäin niin viattomia ja kauniita,

sisältä täysin kieroon kasvaneita.

Minuutit vaihtuvat tunneiksi, ja tunnin päiviksi.

Jokainen ilta suunnittelen seuraavan päivän valheet valmiiksi.

Jokainen mahdollinen keskustelu on valmiiksi mietittynä päässäni. 

Vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin on kehitetty.

Jokainen päivä alkaa valheella, ja sellaiseen se myös päättyy.

Jokaisena aamuna ripustan kasvoilleni muovisen naamion. Siihen on piirretty aurinkoisesti hymyilevä suu ja tähtien lailla tuikkivat silmät. Vakuutan sen olevan aito; ensimmäinen valheeni.

Kukaan ei tunne minua. Kukaan ei tiedä oikeita ajatuksiani, ei kukaan. Valehtelen kaikille, myös itselleni. Kun valehtelee tarpeeksi kauan, siihen alkaa itsekin uskoa. Ei itsekään tiedä enää valehtelevansa. 

Mitä tapahtuu kun ei itsekään tiedä mitään itsesään. Kun on itselleen tuntematon, kun katselee itseään oman kehon ulkopuolelta. Mikä on totta ja mikä on tarua.

Jos minua ei olekaan oikeasti olemassa, vaan olenkin kaikkien valheiden ruumiillistuma.

Valheista rakennettu maailma, sitä tämä on.

Kenties tämäkin on vain pieni, viaton valhe muiden joukossa.

ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku

Minä sorruin taas alkoholiin ja viiltelyyn.

Hakkaan päätäni seinään ja annan vain veren valua. 

Olen liian heikko vastustaakseni houkutuksia.

Näet hymyyn kaartuneen suun,

muttet huutoa sisäistä.

Näet sinisinä tuikkivat silmät,

muttet niiden taakse kätkeytyvää,

merta kyynelistä.

Miten voisit ymmärtää,

näet vain ulkokuoren värikkään.

Ehkä kaikki tää,

vielä joskus,

kauas taakse jää.

paska fiilis

Älä kato mun historiaan, koska en oo ollu siellä pitkään aikaan.

Se kummittelee mun maailmaa, voin kertoo et halusin sen melkein vaihtaaa.

 Elämä menee päin helvettiä, enkä tiedä miten tästä selvitään. Kaikki kaatuu päälle. Kulissit sortuu. Haaveet revitään pieniksi palasiksi silmieni edessä. Tummanpuhuvat voimat repivät minua mukaansa. Vajoan alas pohjattomaan, syvään kuiluun. Kaikki valo ympäriltäni hiipuu pois pikkuhiljaa.

this is not my wonderland

Kädet kahlittuna hullujen huoneella
Riuhdon ja revin mut ne pitää kiinni huolella
Väkisin ne lääkkeet mun kurkkuun änkee
Ja samalla selittää miks se on niin tärkeet
Sanovat et kyllä se kohta helpottaa
Mut ei se mitää auta jos mä oon se ongelma

Mikä on tää tunne ku mä viillän mun ranteen

 Olen niin syvällä pohjalla, että on melkein mahdotonta nousta ylös. 

 Olen ihan rikki.

Se parhaiten nauraa jolla vahvin lääkitys

Ehkä olen vaan niin menetetty tapaus.

pelko

 Olen miettinyt jo pitkään, että joku tunne kalvaa minua sisältä päin. En vain ole keksinyt mikä se tunne on, mutta nyt minä luulen tietäväni. Se on pelko. Minä pelkään. Pelkään kaikkien minulle tärkeiden ihmisten jättävän minut. Toisaalta olen tottunut siihen, mutta pelkään silti. Kaikki väittävät että olen heille tärkeä, mutta en tiedä enää mitä uskoa. He sanovat toista ja tekevät toista. Heidän tekonsa perusteella he vihaavat minua. Olen sekaisin pelosta. Jos kaikki taas jättävät minut niin kuin aina. En ehkä selviä siitä tällä kertaa.