en vielä

Salamat leiskuvat taivaalla ja sade hakkaa ikkunoita

Silitän kauttaaltaan tärisevää kissaani, yritän saada sitä rauhoittumaan

Se asettuu pienelle kerälle kylkeäni vasten

Tunnen kuinka sen sydän hakkaa yhä kovempaa ja kovempaa

Hellästi liu'utan kättäni sen päälaelta koko matkan hännän tyveen asti

Se nukahtaa

En uskalla liikkua, en halua herättää sitä takaisin myrskyävään todellisuuteen

Hiljaa se nostaa tassunsa kämmenelleni ja puristaa sitä, ikään kuin tarkistaakseen etten ole lähdössä pois

Älä pelkää, minä en ole lähdössä

En vielä   

what if it's getting worse instead of better

Pimeänä iltana, pimeässä huoneessa,

Itken ja huudan mut ketään ei oo kuulemassa,

Paraneeko elämä tästä enää koskaan, sitä ei voi tietää,

Mut mä en ainakaan usko siihen roskaan,

Kaikki on niin mustaa ja niin vitun valkosta,

Elämä rankaisee mua vanhoista teoista

pimeys

Ennen rakastin pimeitä iltoja ja öitä. Kaikki mitä rakastin, muuttui äkkiä inhoksi. Toistuvat samat painajaiset seuraavat minua joka ilta. Joka helvetin yö herään omaan itkuuni. Ennen yöt olivat sitä ihanaa turvallista aikaa, mutta eivät enää.

Vihaan öitä. Vihaan vihaan vihaan.