p6

Nostan jalkani kylmälle ikkunalaudalle, ottaen samalla tukea pöydästä, etten putoaisi lattialle. 

Nojaudun kovaa betonista seinää vasten, etsien mukavaa asentoa.

Heitän ruusukuvioisen viltin paljaiden säärieni suojaksi.

Tutkailen huonetta katseellani. Keskellä keltaiseksi maalattua seinää on yksinäinen ruuvi. Oven yläpuolella oleva ikkuna on koristeltu erivärisillä paperlyhdyillä.

Aika matelee todella hitaasti. Minuutit tuntuvat tunneilta. Vielä seitsemän tuntia herätykseen. En ottanut lääkkeitä, joten minua ei väsytä.

linnun lailla lentäisin

Minulla on niin paha olla, etten pysty enää edes itkemään.

Minulla ei ole ikinä ollut näin paha olo. 

En löydä sanoja kuvaamaan tätä tunnetta.

 Minulla ei ole enää voimia esittää. En vain jaksa enää.

Olen aivan yksin.

Haluan lentää linnun lailla pois kaukaisuuteen. Haluan kuolla enemmän kuin mitään.

En halua apua. En ansaitse sitä. En tarvitse sitä.

Antakaa minun mennä.

Mikä on tää tunne ku mä viillän mun ranteen

 Olen niin syvällä pohjalla, että on melkein mahdotonta nousta ylös. 

 Olen ihan rikki.