snapchat

Ilmoitan täälläkin

mun snapchat on: hukkalapsonen

p6

Nostan jalkani kylmälle ikkunalaudalle, ottaen samalla tukea pöydästä, etten putoaisi lattialle. 

Nojaudun kovaa betonista seinää vasten, etsien mukavaa asentoa.

Heitän ruusukuvioisen viltin paljaiden säärieni suojaksi.

Tutkailen huonetta katseellani. Keskellä keltaiseksi maalattua seinää on yksinäinen ruuvi. Oven yläpuolella oleva ikkuna on koristeltu erivärisillä paperlyhdyillä.

Aika matelee todella hitaasti. Minuutit tuntuvat tunneilta. Vielä seitsemän tuntia herätykseen. En ottanut lääkkeitä, joten minua ei väsytä.

en vielä

Salamat leiskuvat taivaalla ja sade hakkaa ikkunoita

Silitän kauttaaltaan tärisevää kissaani, yritän saada sitä rauhoittumaan

Se asettuu pienelle kerälle kylkeäni vasten

Tunnen kuinka sen sydän hakkaa yhä kovempaa ja kovempaa

Hellästi liu'utan kättäni sen päälaelta koko matkan hännän tyveen asti

Se nukahtaa

En uskalla liikkua, en halua herättää sitä takaisin myrskyävään todellisuuteen

Hiljaa se nostaa tassunsa kämmenelleni ja puristaa sitä, ikään kuin tarkistaakseen etten ole lähdössä pois

Älä pelkää, minä en ole lähdössä

En vielä   

Hospital

Osastolla

bulimian kynsissä

En ikinä pääse eroon bulimiasta.

tyhjä

En löydä sanoja kuvaamaan tätä tunnetta. 

En ole surullinen, eikä minua ahdista. En ole myöskään iloinen, tai masentunut.

Tyhjää.

Kaikki mitä elämässä saavutamme, riistetään meiltä joskus pois. Kaikki mitä luomme, katoaa joskus luotamme. Onko mitään järkeä edes saavuttaa mitään, jos se viedään meiltä pois?

pikku pirihuora

Mieleeni tulvii muistoja. Kuvat ja pätkät menneisyydestä valtaavat näkökenttäni. Yritän sulkea silmät, mutta se on liian raskasta. Jokin voima pitää silmäni auki, vaikka pistän vastaan kaikin voimin. Yritän vastustella, mutta turhaan. Alistun historian piestäväksi.

En halua muistaa.

 Näen pienen tytön lyyhistyneenä huoneen nurkkaan, suojaten käsivarsillaan päätään. Näen vilahdukselta tytön kasvot ja sanoinkuvaamaton tuska lävistää kehoni. Hänen silmistään paistaa silkka kauhu, kyyneleet vierivät poskia pitkin alas, ja putoavat kilpaa lattialle. Mustelmille hakatuilla käsillään hän yrittää työntää miehen pois.

 En halua muistaa.

 Sieppaan pienen lasipullon kaapin takaa, ja kaadan sinne piilottamani lääkkeet kurkustani alas. Kompuroin vessaan ja kauhon vettä suuhuni.

Kuvia välähtelee eteeni. Minä huudan ja toivon, että kaikki olisi pian ohi.

Näen epätoivoisen tytön makaamassa vieraan, vanhemman miehen vieressä.

Mies työntää rullalle käärityn setelin tytön pitsisten rintaliivien sisälle ja liu'uttaa kättänsä alaspäin tytön vartalolla. Tytön katse on tyhjä ja hänen kasvonsa ilmeettömät, kun hän kietoo jalkansa miehen ympärille ja suutelee miehen karheita huulia.

Minä lyyhistyn kylmälle lattialle ja annan kyynelten virrata ulos. Hakkaan jalkani mustelmille ja huudan. Likainen olo valtaa kehoni ja kuulen lukemattomia ääniä huutamassa  pääni sisällä kuinka oksettava ja turha minä olen.

Vähitellen vajoan pimeyden rauhoittavaan syleilyyn ja hymyilen peilistä vilkuttavalle hahmolle. 

En halua muistaa.