En löydä sanoja kuvaamaan tätä tunnetta.
En ole surullinen, eikä minua ahdista. En ole myöskään iloinen, tai masentunut.
Tyhjää.
Kaikki
mitä elämässä saavutamme, riistetään meiltä joskus pois. Kaikki mitä
luomme, katoaa joskus luotamme. Onko mitään järkeä edes saavuttaa
mitään, jos se viedään meiltä pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti