keskiviikko 24. joulukuuta 2014

varjoihin vajonneena

Pimeyteen langenneena
Kylmyyteen kietoutuneena
Etsin vastausta
Tutkailen muistoja
Ei tietoa huomisesta
Varjoihin vajonneena
Historiaan eksyneenä
Väärästä risteyksestä
Kulkenut vahingossa
Ei jälkeä eilisestä

perjantai 28. marraskuuta 2014

linnun lailla lentäisin

Minulla on niin paha olla, etten pysty enää edes itkemään.
Minulla ei ole ikinä ollut näin paha olo. 
En löydä sanoja kuvaamaan tätä tunnetta.
 Minulla ei ole enää voimia esittää. En vain jaksa enää.
Olen aivan yksin.
Haluan lentää linnun lailla pois kaukaisuuteen. Haluan kuolla enemmän kuin mitään.
En halua apua. En ansaitse sitä. En tarvitse sitä.
Antakaa minun mennä.


torstai 6. marraskuuta 2014

lunta

Yritän raottaa silmäluomiani, mutta se on hankalaa. Viskon lämpimän peiton päältäni huoneeni nurkkaan, ja otan pari haparoivaa askelta kohti keittiötä. Pilvilinnojen seasta hapuilen kohti todellisuutta. Kaadan moccamasterissa keitetyn taikajuoman kurkustani alas, ja se repii väkivalloin minut pois unimaailmasta.

Avaan sälekaihtimet hitaasti ja käännän katseeni kofeiinia sisältävästä taikajuomasta ikkunasta näkyvään maisemaan. Hieron silmiäni ajatellen, että näkemäni olisi unta. Hypin riemusta huomatessani, etten ole unessa.
Lumienkelit tanssivat kilpaa, muodostaen valkean vaipan kuolleen, roudan raiskaaman maan päälle. 



maanantai 3. marraskuuta 2014

kuplassa

Elän omassa pienessä kuplassa. En enää tiedä mikä on totta ja mikä harhaa. 
Minua pelottaa.  





sunnuntai 19. lokakuuta 2014

what if it's getting worse instead of better

Pimeänä iltana, pimeässä huoneessa,
Itken ja huudan mut ketään ei oo kuulemassa,
Paraneeko elämä tästä enää koskaan, sitä ei voi tietää,
Mut mä en ainakaan usko siihen roskaan,
Kaikki on niin mustaa ja niin vitun valkosta,
Elämä rankaisee mua vanhoista teoista

everything is wrong

Huomaan kuinka tunteeni alkavat taas pikkuhiljaa kadota.
En ole surullinen tai iloinen. En vihainen enkä ahdistunut.
Jäljellä on pelkkää tyhjyyttä.
Kaikki valo on imetty minusta pois. Musta verho on kiedottu ympärilleni. Annan itseni valua taas pohjamutiin. Voisin ehkä itsekin rämpiä sieltä pois, mutta en osaa, enkä ole varma uskallanko tai haluanko.
Pelko on jäänyt tyhjyyden rinnalle.
Miksi juuri minä.