tiistai 24. marraskuuta 2015

p6

Nostan jalkani kylmälle ikkunalaudalle, ottaen samalla tukea pöydästä, etten putoaisi lattialle. 
Nojaudun kovaa betonista seinää vasten, etsien mukavaa asentoa.
Heitän ruusukuvioisen viltin paljaiden säärieni suojaksi.

Tutkailen huonetta katseellani. Keskellä keltaiseksi maalattua seinää on yksinäinen ruuvi. Oven yläpuolella oleva ikkuna on koristeltu erivärisillä paperlyhdyillä.

Aika matelee todella hitaasti. Minuutit tuntuvat tunneilta. Vielä seitsemän tuntia herätykseen. En ottanut lääkkeitä, joten minua ei väsytä.

1 kommentti:

  1. tää voisi olla mun kirjoittama. kuulostaa jotenkin niin ... tutulta.

    <3

    VastaaPoista