Mieleeni
tulvii muistoja. Kuvat ja pätkät menneisyydestä valtaavat näkökenttäni.
Yritän sulkea silmät, mutta se on liian raskasta. Jokin voima pitää
silmäni auki, vaikka pistän vastaan kaikin voimin. Yritän vastustella,
mutta turhaan. Alistun historian piestäväksi.
En halua muistaa.
Näen
pienen tytön lyyhistyneenä huoneen nurkkaan, suojaten käsivarsillaan
päätään. Näen vilahdukselta tytön kasvot ja sanoinkuvaamaton tuska
lävistää kehoni. Hänen silmistään paistaa silkka kauhu, kyyneleet
vierivät poskia pitkin alas, ja putoavat kilpaa lattialle. Mustelmille
hakatuilla käsillään hän yrittää työntää miehen pois.
En halua muistaa.
Sieppaan pienen lasipullon kaapin takaa, ja kaadan sinne piilottamani lääkkeet kurkustani alas. Kompuroin vessaan ja kauhon vettä suuhuni.
Kuvia välähtelee eteeni. Minä huudan ja toivon, että kaikki olisi pian ohi.
Näen epätoivoisen tytön makaamassa vieraan, vanhemman miehen vieressä.
Mies
työntää rullalle käärityn setelin tytön pitsisten rintaliivien sisälle
ja liu'uttaa kättänsä alaspäin tytön vartalolla. Tytön katse on tyhjä ja
hänen kasvonsa ilmeettömät, kun hän kietoo jalkansa miehen ympärille ja
suutelee miehen karheita huulia.
Minä
lyyhistyn kylmälle lattialle ja annan kyynelten virrata ulos. Hakkaan
jalkani mustelmille ja huudan. Likainen olo valtaa kehoni ja kuulen
lukemattomia ääniä huutamassa pääni sisällä kuinka oksettava ja turha
minä olen.
Vähitellen vajoan pimeyden rauhoittavaan syleilyyn ja hymyilen peilistä vilkuttavalle hahmolle.
