maanantai 29. syyskuuta 2014

this is not my wonderland

Kädet kahlittuna hullujen huoneella
Riuhdon ja revin mut ne pitää kiinni huolella
Väkisin ne lääkkeet mun kurkkuun änkee
Ja samalla selittää miks se on niin tärkeet
Sanovat et kyllä se kohta helpottaa
Mut ei se mitää auta jos mä oon se ongelma





Mikä on tää tunne ku mä viillän mun ranteen

 Olen niin syvällä pohjalla, että on melkein mahdotonta nousta ylös. 
 Olen ihan rikki.







lauantai 27. syyskuuta 2014

pelko


 Olen miettinyt jo pitkään, että joku tunne kalvaa minua sisältä päin. En vain ole keksinyt mikä se tunne on, mutta nyt minä luulen tietäväni. Se on pelko. Minä pelkään. Pelkään kaikkien minulle tärkeiden ihmisten jättävän minut. Toisaalta olen tottunut siihen, mutta pelkään silti. Kaikki väittävät että olen heille tärkeä, mutta en tiedä enää mitä uskoa. He sanovat toista ja tekevät toista. Heidän tekonsa perusteella he vihaavat minua. Olen sekaisin pelosta. Jos kaikki taas jättävät minut niin kuin aina. En ehkä selviä siitä tällä kertaa.